trauma & hermosto

Ennen traumalla viitattiin yksittäisiin traumaattisiin kokemuksiin, kuten esim. onnettomuuden tai väkivallan uhriksi joutumiseen. Käsitys traumasta on laajentunut kun on ruvettu puhumaan lapsuuden kehityksellisestä traumasta. Kaikelle traumalle yhteistä on se, että hermosto en jumittunut menneisyyteen ja aiheuttaa alitajunnasta käsin sopeutusmisvaikeutta arkielämässä.

Lapsuuden kehitykselline trauma, tai ns. emotionaalinen trauma, liittyy yhteysvajeeseen. Ihmisen tietoinen mieli ei kanna muistoja siitä, miten hänen vauva-minänsä koki ympäröivän maailman, siksi tätä traumaa on ollut vaikea identifioida ja tutkia. Psykiatrit, kuten suomessa asiasta kirjoittanut Juha Klaavu, ovat kuitenkin tulleet siihen tulokseen että varhaislapsuudessa koettu yhteyden puute vaikuttaa ihmisen aikuiselämään trauman voimakkuudella.

Suomessa emotionaalista traumaa esiintyy laajasti mm. sotiemme takia - ja trauman vaikutus on aina ylisukupolvellinen. Sota-aikana olosuhteet olivat vaikeita eikä tasapainoista hoivaa aina voinut antaa. Tarkoituksena ei siis ole syyllistää äitejä tai osoitella ketään sormella, ainoastaan oppia ymmärtämään omaa psyykettä paremmin jotta elämänlaatu kohenee.

Miksi traumatietoinen valmennus?

Suurimmat läpimurrot trauman suhteen on viimeaikoina tehty neurobiologian alueella. Ne auttavat meitä ymmärtämään miten hermostomme taltioi tapahtumia kehon implisiittiseen muistiin, josta käsin ne vaikuttavat biokemiaamme, tunteisiimme ja ajatuksiimme. Suurin muutos lähtee tietoisuuden kasvattamisesta, neuroedukaatiosta. Sen avulla opimme suhtautumaan hermostoomme ja koko kehoomme uudella tavalla. Menneisyyttä ei tarvitsekaan tyhjentävästi penkoa terapeuttisin keinoin. Traumatietoinen valmennus antaa somaattiset keinot tukea hermoston omaa kykyä purkaa trauma.

Traumatietoisen valmennuksen myötä voimaannumme. Opimme tekemään yhteistyötä hermostomme kanssa ja karistamaan menneisyyden painolasti. Ja sen myötä voimaan paremmin.

jos haluat kysyä jotain

Kaikki kysymykset ovat hyviä!